Perhe

Kiinalaiset korostavat suuresti perhe- ja verisuhteita. On olemassa vanha kiinalainen sanonta: ”Niin kauan kuin hänen vanhempansa ovat elossa, pojan ei pidä lähteä kauas; jos hän lähtee, hänen on ilmoitettava heille, minne hän menee.” Nykyään kuitenkin yhä useammat kiinalaiset päättävät jättää kotikaupunkinsa ja vanhempansa ja muuttaa muualle parempien työmahdollisuuksien perässä. Siitä huolimatta he pyrkivät aina matkustamaan takaisin kotikaupunkeihinsa ja vierailemaan vanhempiensa luona, jotta he voivat viettää perheen yhteistä aikaa tärkeinä juhlapyhinä. Tämän seurauksena Kiinan liikenne verkostot ovat aina vilkkaimmillaan kevätjuhlan ja kansallispäivän (lokakuu I) juhlapyhien aikaan.

Kiinalaiset nimet

Kiinalaiset sukunimet ovat ensimmäisinä ja etunimet seuraavina. Kiinalaisia sukunimiä on kahdenlaisia: yhden merkin (yhden tavun) sukunimi ja kahden merkin (kahden tavun) sukunimi. Tällä hetkellä on satoja yleisesti käytettyjä yhden merkin sukunimiä, joista Li, Wang, Zhang, Liu ja Chen ovat yleisimmin käytettyjä; yleisesti käytettyjä kahden merkin sukunimiä on kymmeniä, joista Zhuge, Ouyang, Sima, Duanmu ja Gongsun ovat yleisimpiä. Keats tarjoaa sinulle blogin yleisimmin käytetyistä kiinalaisista merkeistä.

Useimmat kiinalaiset perivät isänsä sukunimen ja vain harvat äitinsä sukunimen. Sukunimet ovat verisuhteiden symboli. Etunimet annetaan usein niin, että niillä on tiettyjä merkityksiä, jotka yleensä ilmaisevat vanhempien hyviä toiveita. Esimerkiksi ”富” (fù) ja ”财” (cái) merkitsevät omaisuuden hankkimista, ”贵” (guì) ja ”禄” (lù) menestystä ja ”福” (fú) iloa ja onnea; ”康” (kāng), ”健” (jiàn) ja ”强” (qiáng) terveyttä ja voimaa; ”徳” (dé), ”贤” (xián) ja ”淑” (shū) hyveellisyyttä ja kunniaa; ja ”栋” (dòng), ”杰” (jié) ja ”财” (cái) päteviä henkilöitä. Myös nimien tarkka merkitys voi vaihdella sukupolvesta toiseen. Jos haluat saada kiinalaisen nimen, kiinalaisten perusmerkkien oppiminen on välttämätöntä.

Perheen rakenne ja koko

Kiinalla on tuhansien vuosien historia maatalousyhteiskuntana. Pitkän historiallisen prosessin aikana Kiinan perherakenne ja -koko eivät ole juurikaan muuttuneet. Muinaisessa Kiinassa ”neljä (tai viisi) sukupolvea saman katon alla” oli aina kiinalaisten ihanteellinen käsite perhe-elämästä, sillä se symboloi suuren ja kukoistavan perheen ihannetta. Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1949 ja erityisesti 1970-luvun lopulla toteutetun perhesuunnittelupolitiikan jälkeen kiinalaisten perheiden koko on yleisesti ottaen pienentynyt. Tällä hetkellä kaksi- ja kolmihenkisten kotitalouksien osuus perheiden kokonaismäärästä on noin 60 prosenttia, ja pelkistä pariskunnista koostuvien kotitalouksien määrä on edelleen kasvussa. Erityisen huomionarvoista on, että yhden hengen kotitalouksien osuus on kasvanut huimasti viime vuosikymmenen aikana. Tilastojen mukaan yhden hengen kotitalouksien osuus väestöstä on 16,69 prosenttia vuonna 2018, kun se vuonna 1990 oli vain 6,34 prosenttia. Ennen vuotta 1949 perheenjäsenten keskimääräinen määrä kotitaloutta kohti pysyi pitkään noin 5,3:ssa. Se laski 3,26:een vuonna 1990, 3,44:ään vuonna 2000 ja 3,10:een vuonna 2010, Riippumatta siitä, ovatko aikuiset lapset maaseudulla vai kaupungeissa, he päättävät muuttaa pois ja asua yksin avioitumisensa jälkeen. Jopa ne, jotka ovat naimattomia, asuvat vanhempiensa kanssa yhä vähemmän aikaa esimerkiksi koulunkäynnin tai työn vuoksi. Jos haluat ystävystyä kiinalaisten kanssa, voit tutustua heidän perheenjäseniinsä.

Naiset ja perheet

Kiinalaiset naiset alkoivat hakeutua töihin kodin ulkopuolelle vasta Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen, ja nyt naisten on tullut tavaksi käydä töissä. Tämän seurauksena kiinalaisten naisten sosioekonominen asema on parantunut huomattavasti. Kiinan lain mukaan miehellä ja vaimolla on perheessä yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet, ja kotityöt jaetaan yleensä pariskunnan kesken. Historiallisesti miesvaltaisen kiinalaisen yhteiskunnan vaikutuksesta, erityisesti ajatuksen ”mies elättäjä ja nainen kotiäiti” vuoksi, naiset ottavat kuitenkin edelleen huomattavasti enemmän vastuuta kotitöistä ja pienten lasten hoidosta. Kotitöiden jakamisessa on yleistä, että naiset vastaavat enemmän ruoanlaitosta, pyykinpesusta, lastenhoidosta, siivouksesta jne. Kiinalaiset naiset osaavat valmistaa herkullisia kiinalaisia ruokia perheilleen.

Miehet tekevät todennäköisemmin suurempaa fyysistä voimaa vaativia töitä. Kun on kyse päätöksenteosta tärkeissä perheasioissa, miehet ovat todennäköisemmin päätöksentekijöinä kuin naiset.Jos opit kiinaa Kiinassa, voit oppia lisää joistakin Kiinassa esiintyvistä sukupuolisyrjinnöistä.

Perhesuunnittelu ja yleinen kahden lapsen politiikka

Lastenhoidon laadusta voidaan todeta, että ainoat lapset saivat yleensä enemmän huomiota ja huolenpitoa perheeltään, heidän aineellinen elintasonsa oli parempi ja heillä oli enemmän koulutusmahdollisuuksia. Heiltä puuttui kuitenkin toisten lasten seura sekä yhteistyöhenkeä edistävä perheympäristö. Lisäksi se aiheutti myös joitakin sosiaalisia ongelmia, kuten ikääntyvän yhteiskunnan kehityksen kiihtymisen.

Hallitus käynnisti 28. joulukuuta 2013 politiikan, jonka mukaan pariskunnat, joissa joko mies tai vaimo on ainoa lapsi, voivat hankkia kaksi lasta. Pyrkiessään parantamaan väestöstrategiaansa entisestään Kiina käynnisti 1. tammikuuta 2016 ”yleisen kahden lapsen politiikan”, joka sallii kaikkien pariskuntien hankkia kaksi lasta, mikä virallisesti lopetti yli 30 vuotta harjoitetun perhesuunnittelupolitiikan.

Avioliitto Avioero ja avoliitto

Nykyinen lakisääteinen avioitumisikä Kiinassa on miehillä 22 vuotta ja naisilla 20 vuotta. Itse asiassa useimmat kiinalaiset, erityisesti kaupunkilaiset, menevät kuitenkin naimisiin yhä vanhemmalla iällä. Kiinan kymmenessä suurimmassa kaupungissa tehty tutkimus osoitti, että kiinalaisten keskimääräinen avioitumisikä oli 26 vuotta vuonna 2015.

Avioeroprosentti Kiinassa oli aiemmin hyvin alhainen, mutta tilanne on muuttunut nopeasti viimeisten kahdenkymmenen-kolmenkymmenen vuoden aikana, erityisesti joissakin suurissa kaupungeissa. Tilastojen mukaan Pekingissä vuonna 2016 avioeron rekisteröi 105 800 pariskuntaa, ja Shanghaissa luku oli samana vuonna 82 600.

Myös avoliitto ja esiaviollinen seksi lisääntyvät vähitellen. Pekingin normaalin yliopiston opiskelijoiden ja valmistuneiden seksuaalikäyttäytymistä koskevassa vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 81,04 prosenttia kyselyyn vastanneista valitsi vaihtoehdon ”hyväksy” vastatessaan kysymykseen ”Hyväksytkö seksuaalisen käyttäytymisen opiskeluaikanasi?”. Samassa tutkimuksessa vuosina 2016 ja 2017 vastaava luku oli 74,31 % ja 79,00 %, mikä osoittaa nousevaa suuntausta vuosi vuodelta. Kun vastattiin kysymykseen ”Oletko harrastanut seksiä aiemmin?”. 46,84 prosenttia vastaajista valitsi vaihtoehdon ”kyllä”. Tämä viittaa siihen, että nuoret suhtautuvat nykyään avoimemmin esiaviolliseen seksiin.

Avioliittojärjestelmä muinaisessa Kiinassa

Muinaisessa Kiinassa parin ei tarvinnut rekisteröidä avioliittoaan valtion virkamiesten kanssa. Vanhempien lupa ja perinteinen hääseremonia, johon kuului kolme kumarrusta (kumarrus taivaalle ja maalle, vanhemmille ja toisilleen), tekivät heistä aviomiehen ja vaimon.